Kiekkotaikuri Marko Kivenmäki Patalegenda-haastattelussa

Marko Kivenmäki tuo monen jääkiekon seuraajan mieleen ensimmäisenä ajatuksen äärimmäisestä taitopelaajasta, jollaisia ei nykyään enää kaukalosta löydy. Kiistatta Kivenmäki eli hyökkäyspään kautta ja tulosta tuli. Liigassa 514 runkosarjapeliä ja 362 tehopistettä ovat lukuja, jotka oikeuttavat koko Liigan historian 80. tehokkaimmaksi pelaajaksi. Mutta mitä mieltä Kivenmäki on itse taiteilijaluonteen imagostaan?

-Mielestäni taiteilijaluonne nähdään yleisesti negatiivisena, vaikka päinvastoin se on erikoisvoimavara. Taiteilijaluonteet eivät osaa ajatella riskejä niin paljon, vaan menevät enemmän mahdollisuuksien kautta.

-Se on hieman harmi, että nykyään ei enää uskalleta juuri ottaa riskejä ja antaa pelaajien olla omia itsejään.

Turkulaissyntyisen Kivenmäen ura alkoi TPS:ssä ja polku kulki läpi kivikovan junnuputken. Kun juniori-ikäluokat alkoivat olla pelattu loppuun, suunnaksi valikoitui hieman eksoottisempi vaihtoehto, Norja. Kaikki alkoi turnausmatkalla Norjassa.

-Kiekko-67 kanssa menimme ennen kauden alkua turnaukseen Norjaan. Muut saman ikäluokan huiput olivat jo päässeet haistelemaan Liigan vauhtia, mutta itselleni mahdollisuutta ei jostain syystä tullut.

-Tuttuun tapaan löin turnauksessa verkot tötterölleen ja norjalaisjoukkue Frisk Asker kiinnostui. Heidän suomalainen päävalmentajansa Henri Hamberg halusi minut sinne. Teimme suoraan kahden vuoden sopimuksen.

Norjassa Kivenmäki oli tähtistatuksen pelaaja ja tehoja tuli. Kahden kauden aikana tehopisteitä kertyi 102 kappaletta 81 pelissä. Norjan vuosien jälkeen alkoi ensimmäinen Ässä-pätkä.

-Norjan jälkeen teki mieli päästä Liigaan. Ajoin kaksi kertaa Poriin ja menin toimistolle tarjoamaan itseäni. Lopulta Veli-Pekka Ketola ehkä kyllästyi ja antoi näyttöpaikan.

-Kuusi viikkoa asuin Porissa ja pelasin sinä aikana paikkani joukkueeseen kahden vuoden sopimuksella.
Ensimmäiset kaudet Liigassa olivat jo vahvoja ja pisteitä syntyi lähes puoli pistettä per peli tahdilla.

-Pelasin todella hyvässä ketjussa. Vieressä oli Jan Benda ja Andrei Potaitchuk, joten siinä olisi kuka vain tehnyt hyvät pisteet.

-Mutta sitten iski luulosairaus. En ollut vielä kypsä ihmisenä ja aloin kuvitella olevani hyvä. Silloin kun ihminen kuvittelee olevansa hyvä, ei yleensä ole.

Lopulta matka Ässien paidassa katkesi kesken 2000–2001 kauden. Kausi päättyi verivihollisen Rauman Lukon paidassa.

-Sain kenkää Ässistä ja olin aluksi menossa Ilvekseen, jossa piti jatkaa myös seuraava kausi. Ässät ei kuitenkaan suostuneet siihen siirtoon ja lopulta päädyin Lukkoon.

Kausi 2001–2002 alkoi UJK:ssa Mestiksessä ja päättyi lopulta Ruotsin kakkostasolle Allsvenskaniin.

-Lukossa päättyi se edellinen kausi ja agenttini neuvotteli ruotsalaisseura MoDon kanssa. Olisin saanut sinne sopimuksen, mutta katkaisin kuitenkin akillesjänteeni. Lääkäri arvioi ensiksi, että ainakin puoli vuotta menee, todennäköisesti koko kausi. Lopulta muutamassa kuukaudessa olin jo takaisin pelaamassa.

Seuraava kausi oli melkoista turbulenssia. Tilastoihin kertyi neljä eri joukkuetta kolmessa eri maassa. Britannian sarjassa pelejä kertyi lopulta yksi ja lähtö oli ripeä.

-Lähdin karkuun sieltä, kun eivät olisi päästäneet pois. Varusteet jäivät sinne, kun en saanut niitä mukaani.

-Bussissa matkalla Helsingistä Poriin agenttini soitti ja sanoi, että Ässät tarvitsee neljäksi otteluksi apua. Tartuin siihen.

Lopulta kausi päättyi Norjassa tutussa paikassa Frisk Askerin paidassa.

-Tuon kauden jälkeen oli pitkä mietintä, loppuuko jääkiekko kokonaan. Yritin siihen asti miellyttää valmentajia ja se tukahdutti taiteilijaluonteeni.

Kiertelykauden jälkeen alkoi toinen kierros Ässissä, joka kesti lopulta seitsemän kautta. Kirkuen Kivenmäkeä ei kuitenkaan Ässiin otettu.

-Myin itseni Ässille. Tamin kanssa kävin keskusteluja ja hän lopulta päästi try-outille. Sanoin, että anna mahdollisuus ja otan paikan itselleni. Olin silloin kasvanut ihmisenä paljon.

Kivenmäki tosiaankin otti paikkansa ja nappasi roolinsa yhtenä joukkueen kirkkaimmista tähdistä. Paras muisto löytyy tietenkin hopeavuodelta 2006.

-Se oli mahtava vuosi. Se hype ja flow oli jotakin uskomatonta. Viihdyimme paljon joukkueen kanssa yhdessä myös hallin ulkopuolella ja välillä vietimme enemmän aikaa joukkueen kanssa kuin perheidemme.

Myös toinen ääripää tuli koettua, kun 2009 sarjapaikka varmistui vasta seitsemännessä karsintapelissä.

-2006 pelastettiin seura konkurssin partaalta ja 2009 oltiin pudottamassa seuraa. Nopeita käänteitä.

-Pudotuspelejä ja karsintapelejä ei voi verrata. Ideologia on täysin erilainen. Karsinnoissa pelataan koko seuran olemassaolosta ja ihmisten työpaikoista. Eikä siis vain omasta työpaikasta, vaan kaikkien. Se on hieman ahdistavaa.

Ura loppui lopulta kasvattajaseura TPS:n paidassa. Viimeinen kausi oli kuitenkin tuskainen ja kovin palo jääkiekkoon jo loppunut.

-Olin henkisesti lopettanut urani jo Ässiin. Tuli soitto TPS:stä, että onko halua tulla. Äitini oli silloin juuri sairastunut ja oli vielä kotona hoidettavana. Halusin silloin mennä lähelle auttamaan häntä.

-Elokuussa jo harjoituspeleissä totesin, että nyt tuli tehtyä väärä päätös. Olin aina sanonut, että lopetan ennen kuin olen huono, mutta se meni siihen. Parhaimmillani näin pelin pysäytyskuvina ja vein sitä, mutta tuolla viimeisellä kaudella en saanut enää kuvia mieleeni ja pelaaminen oli haastavaa.

Lopulta ura päättyi loukkaantumiseen.

-Jäi ikuinen hermovaurio eli lopulta ura loppui väkisin. Se oli kyllä hyvä, kun joku ilmoitti, että ei voi enää jatkaa.

Uran jälkeen Porista on tullut asemapaikka. Jo peliuran aikana oli pientä aloittelua tehty urheilu-uran jälkeiseen aikaan.

-Jo 5-6 vuotta ennen lopettamista lähdin mukaan Kuntotorniin. Siinä olin aluksi. Lopulta tein 3-4 työtä samaan aikaan.

-Pikkuhiljaa tuli kokeiltua kaikkea, valmennushommaa, logistiikkahommaa, kiinteistöhuoltoa, raksahommaa…

Tällä hetkellä oma juttu on löytynyt juniorivalmennuksesta ja Ässä-logo on jälleen rinnassa.

-Tällä hetkellä valmennus tuntuu hyvältä.

-Minun mielestäni peli on kaikkein tärkein asia pelissä ja siihen liittyvä pelitaito. Ne kiinnosti, kun olen itse ollut aika vahva niissä.

-Halusin testata voiko näitä oppeja antaa pojille. Sain itse parhaat opit vanhemmilta pelaajilta, kun he pystyivät opettamaan miten missäkin tilanteessa kannattaa tehdä.

Juniorivalmentajana Kivenmäki on nähnyt nykymaailman kiireen tarttuneen jo pieniin junioreihin.

-Lapsilla ja perheillä on hirvittävä kiire joka suuntaan. Nykynuoret ovat kyllä fiksumpia kuin aikaisempi sukupolvi, mutta kokemuksia puuttuu. Ei osata yhdistää eri asioita. Esimerkiksi pihapelit ja ulkoleikit puuttuvat liki kokonaan ja se näkyy.

Jääkiekko on siis isossa osassa edelleen eikä vähiten oman pojan Otto Kivenmäen kiekkouran ansiosta.

-Sattuneesta syystä, kun poika pelaa, niin tulee seurattua. Ässiäkin tietysti myös paljon.

Taiteilijaluonteille ja pelaajien omalle ajattelulle Kivenmäki toivoo tilaa myös nykypelissä.

-Välillä tuntuu, että tämä on nykyään täysin valmentajien peli eikä pelaajien peli. Valmentajat suitsivat johonkin turvalliseen tapaan toimia ja vapauksia ei anneta. Harmittaa, että ei uskalleta ottaa riskejä ja mennä mahdollisuuksien kautta.

01.05.2019 00:00